Kesäinen aamupäivä Helsingissä.
Kävin hiljattain kuviani läpi ja päädyin taas kerran selailemaan tätä omiin lemppareihini lukeutuvaa perhekuvausta viime kesältä.
Näissä kuvissa kiteytyy tosi moni asia jota rakastan eniten perhekuvauksissa; dokumentaarisuus, aitous, välittömyys, vilpitön ilo, aidot tilanteet, rakkaus ja herkkyys, kaikki samassa galleriassa.
Kuvaustyyliini kuuluu aina aidot, spontaanit tilanteet mahdollistava lähestymistapa. Vuosien aikana olen huomannut että tiukat raamit kuvauksissa eivät ole juttu jossa koen olevani parhaimmillani. Suosikkikuvat löytyvät oikeastaan aina hetkistä joita ei olisi edes voinut ennakoida; spontaaneista tilanteista.
Vaikka kuvaus suunnitellaan aina kuvattavien mukaan, en halua käsikirjoittaa tai asetella kuvia niin, ettei näille hetkille jäisi sijaa. Koen että oma vahvuuteni kuvaajana löytyykin juuri sieltä; tunnelman luomisesta, inhimillisistä kohtaamisista, toiminnallisesta ohjauksesta ja ja hetkien nopeasta poiminnasta kuvallisiksi muistoiksi.
Monesti jos lapsia yrittää saada käyttäytymään tietyllä tavalla kuvia varten; hymyilemään, pysymään paikallaan, tekemään jotain muuta kuin mitä he itse haluaisivat tehdä, seurauksena voi olla se että lapsi aistii aikuisen jännittyneisyyden, jännittyy itsekin ja turhautuu siihen että häntä yritetään rajoittaa. Näinollen niitä iloisia kuvia onkin vaikeampi saada, kuin jos tilanteessa olisi edetty lapsen ehdoilla.
rakkautta, välittömiä tuneita & aitoja hetkiä
Peggyn ja poikien kuvat sulattavat mun sydämen ihan täysin edelleen. Me ehdittiin kokea kuvausten aikana läpi tunteiden koko kirjo, ja heidän välisensä yhteys todella tulee kuvista läpi.
Yleisin asia jota perhekuvauksiin tulevat vanhemmat pohtivat on oikeastaan aina sama: Kuinkahan lapset jaksavat olla kuvattavana, mitä jos tulee itku tai väsymys, mitä jos lapset eivät jaksa olla paikoillaan tai eivät halua tehdä sitä mitä kuvaaja pyytää.
Vastaus on myös aina sama; mikään edellä mainituista ei haittaa yhtään. Ja kaikki noista myös yleensä koetaan kuvauksen aikana, mutta siinäpä se juttu minusta piileekin; kuvauksen ei välttämättä tarvitse poiketa sen liiemmin normaalista elämästä.
Välillä itkettää, välillä harmittaa, välillä ujostuttaa, nälättää, riehututtaa, naurattaa, kiukuttaa, halituttaa. Ja sepä vasta onkin ihanaa ja tärkeää. Nauruhepulit, riehumiset, väsyitkut, turvan hakeminen vanhemman sylistä ja koko muu tunteiden kirjo kuuluvat kaikkien lapsiperheiden elämään, joten mikseivät myös kuvauksiin.
Kokenut perhekuvaaja osaa myös odottaa näitä kaikkia, ja johdatella tilanteita ilon kautta. Koskaan ei ole käynyt niin ettei joukkoon olisi mahtunut niitä iloisiakin kuvia, oikeastaan niiden todennäköisyys kasvaa tosi paljon kun lasten annetaan toteuttaa itseään ja ilmaista erilaisia tunteita. Salaisuus on heittäytyminen, kiireetön tilanne ja lempeä, ymmärtävä suhtautuminen.
Joten mitä jos ajateltaisiinkin perhekuvaus niin, että näitä asioita ei tarvitse yrittää piilottaa, eikä edes jännittää. Sen sijaan että yritetään saada lapsi istumaan paikallaan ja hymyilemään, annetaankin hänen tai heidän toteuttaa itseään ja annetaan tilanteiden ja hetkien tapahtua.
Sen sijaan että yritetään pakottaa mitään, pidetään vaan hauskaa ja annetaan itkujen ja naurujen tulla omalla ajallaan niinkuin elämässä muutenkin. Keskitytään viettämään aikaa yhdessä ja pysähtymään arjen keskellä siihen mitä meillä on. Otetaan ne aidot hetket talteen. Rakastetaan. Lohdutetaan. Riehutaan. Nauretaan. Ollaan turvana.
Nämä perhekuvat otettiin helteisenä elokuun alun päivänä Helsingissä. Tämä kyseinen galleria on esimerkki kuvauksista joissa tapahtui niin paljon, että kuvia voisi laittaa esille loputtomiin, mutta tässä joitakin suosikkejani.
Kiitos Peggy & suloiset pojat ihanasta aamupäivästä yhdessä, toivottavasti kuvista jää teille rakkaita muistoja pitkälle tulevaisuuteen.
Seuraava blogipostaukseni tulee käsittelemään perhekuvausta kotona, ja pääsen näyttämään vilauksen perhe-elämää eräältä aamupäivältä kuvattavien omassa kodissa. En malta odottaa näiden näyttämistä!
Etsin tällä hetkellä perheitä tai pareja joiden tarinan saisin kertoa täällä Urban Stories- blogissani. Saatte vastalahjaksi täyden gallerian dokumentaarisia kuvia omassa kodissanne kuvattuna. Jos tämä voisit olla sinä, laita viestiä! Kuvaus voi olla perhe- tai parikuvauksen lisäksi myös henkilö- odotus tai boudoirkuvaus dokumentaarisella tyylillä.
Mitä ajatuksia heräsi? Laita mulle viestiä!
